Kun viima

Kun viima kylmä on

ja nuppu eloton,

kun halla verson vie,

on jäässä pitkä tie,

käperryn  kylkeen lieden,

lämpimän ja pienen.

Otan kotikissan syliin

ja viltin harteillein.

Muki kaakaota käteen,

jalkaan villatöppöset.

On aika viedä sydän lämpimään

ja luottaa vielä kerran elämään.

poeticshine -12

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: