Silti

Kuolleet unelmat, kuivat, leijuvat
syksyn lehtinä, tallattavina.
Kuoliniskusi osui kasvoihin
peitti ikävän harsoon häpeän.

Silti mä uskon unelmiin
kaukaa hiljaa hohtaviin.
Silti mä uskon haaveisiin
etäältä vielä kutsuviin.

Mustat kyyneleet järkytykseni
mullan kastavat jäiseen suruuni.
Askeleitansa kerran odotin.
Nyt raskaat kenkänsä tallaavat muistotkin.

Silti en peitä sydäntäni.
Silti mä luotan rakkauteesi.
Tällaisenani tuun luoksesi,
resuisena jään eteesi.

Musta murheeni peittyy vaippaasi,
lumivalkeaan, valonhohtavaan.
Lääke valkoinen hoitaa häpeän
sitoo suojaansa haavan kirpeän.

Uuden rakkauden puhtaanvalkean
annat sisällein hiljaa hoitavan.
Nostat pumpuliin pilvenvalkoiseen
suojaan siipien, lämpöön emosen.

poeticshine 2012

1 Comment

  1. Tässä on, pettymyksistä ja häpeästä huolimatta, toivoa jäljellä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: