Viimeinen tanssi

koivu nirsoilee
vihreää vai keltaista
niiaa ja keinuu
huojuu ja humajaa

viima pyörittää
tempoo, riipii

kuusi kumartaa jäykästi
tiukat kävyt siistissä ryhmissä
olet talvella alasti
suhahtaa koivulle
turhia keikailet

huvilat tuijottavat
ammottavin ikkunoin
meren levottomia vaahtopäitä
narahtelevat, natisevat
tuoksuvat kostealle puulle
kaipaavat

ilmassa
ikävän pisaroita
värikkäitä lehtiä

tyttö kieppuu kadulla
nappaa rapisevan keltalehden
viluisilla sormillaan
äiti katso
syksy

poeticshine 2012

Advertisements

10 Comments

  1. Neljäs säkeistö pysäyttää lukemaan toisenkin kerran. Muut kuin johdatusta sille, hieno runo kuitenkin.

  2. Pidän sanojen soinnusta tässä runossa, samoin tunnelma tulee aivan iholle. Ruissalon yksinäiset huvilat syysmyrskyssä tulevat hakematta mieleen.

  3. Huvilat tanssivat tavallaan, ilmassa ikävän pisaroita – – Minäkin kaipaan jo takaisin kesään ja mökkisaareen.

  4. Viimeinen tanssi on haikeutta täynnä, hylätyksi tulemisen tunnetta.

    Onneksi lapsi osaa iloita.

  5. Pidin tästä runosta kovasti! Järvimaisemissa ikäni eläneenä en niinkään jäänyt kiinni merenrannassa kaipaaviin huviloihin vaan koivun talvinakuilua ilkkuvaan kuuseen ja syksyn lehdestä innostuvaan lapseen, joten runosta jäi pikemminkin iloinen kuin haikea fiilis.

    • Kiitos, Careliana. Hassua, miten samasta runosta voi tulla eri fiiliksiä eri ihmisille. Ehkä tässä melodiassa on sekä duuria että mollia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: