Heh, minulla kun on näköjään Apulannan levy juuttunut päänsisäiseen gramofoniin, niin ihan hakematta tuli tästäkin mieleen laulunpätkä: “Kun alta murtuu katu, terävät reunat voidaan pyöristää ettei jalkoihin satu – mut sitä ei voi kiistää ettei se oo hajonnutkaan…”
Tuulen laulu
ole kulmapyöristys. 🙂
Kiitos kommentista.
Jotenkin aavistin että joku keksiii saman kuin mä. Geometriset kuviot!
Tuli ajateltua just niin.
juu, niin se menee 🙂
Heh, minulla kun on näköjään Apulannan levy juuttunut päänsisäiseen gramofoniin, niin ihan hakematta tuli tästäkin mieleen laulunpätkä: “Kun alta murtuu katu, terävät reunat voidaan pyöristää ettei jalkoihin satu – mut sitä ei voi kiistää ettei se oo hajonnutkaan…”
Se on just tuo, ettei sattuisi.
Elämän edetessä piikit pyöristyy ja hyvä niin. Tää runosi on “pienesti sanottuna suuri asia”. Asianydin, siinä ja tykkään tästä.
Kiitos, Unelmikko.
Jopas ei ihan ympäripyöreäksi nollaksi kuitenkaan pyöristyisi…
Hyvä pointti, Deme.